Sai kuin saikin - Korrelatiivinen verbintoisto ja sen lähirakenteet La réduplication verbale corrélative "V1 kuin V1=kin" et les constructions apparentées en finnois Fi Fr

Résumé Fi

Tarkastelemme esityksessämme korrelatiivista toistorakennetta V1 kuin V1=kin, jossa kaksi identtistä verbimuotoa rinnastetaan toisiinsa kuin-konjunktion ja -kin-liitteen avulla. Ekspressiiviseksi luonnehdittua rakennetta (Räsänen 2010) käytetään kuvaamaan tapahtumia, jotka toteutuvat potentiaalisesti vastustavasta asiaintilasta huolimatta. Tämä vastavoima voi olla esimerkiksi fyysinen (1), episteeminen tai intersubjektiivinen. 1) Kerran katselin ikkunasta, kun harakka reuhtoi omen[a]puun oksassa riippuvaa isoa talipalloa kaapatakseen sen itselleen kokonaan. Ja sai kuin saikin sen oksasta irti. Tavoitteenamme on kuvata, minkälainen voimadynaaminen suhde ilmauksen merkitysrakenteesta voidaan tunnistaa (Talmy 1988) ja miten verbintoisto tuo ilmi modaalisen merkityksen. Lähestymme kysymyksiä analysoimalla tulkintakehystä, jonka ei-verbaaliset ainekset kuin ja -kin luovat verbimuodoille.Tässä tarkoituksessa vertaamme V1 kuin V1=kin -rakennetta sille läheisiin V1 + V2=kin -rakenteisiin, joissa suhteutetaan toisiinsa kaksi verbimuotoa -kin-liitteen ja jonkin rinnastusaineksen avulla. Kyse voi olla esimerkiksi kahdesta, lähtökohtaisesti vastakkaisesta tapahtumasta (T1 ja T2), joiden välille luodaan yhdenvertaistava korrelaatiosuhde: ’yhtä lailla T1 kuin T2-kin’ (2a) (ks. Duvallon 2021). Toisessa tapauksessa rinnastetaan verbimuodot, jotka esittävät kuvauksen jostakin prosessista kahdesta modaalisesti ja ajallisesti erillisestä perspektiivistä (2b). Kolmannessa lähirakenteessa sama tapahtuma esitetään ensin neutraalisti ja sitten evaluoivasta näkökulmasta korostaen jonkin ominaisuuden intensiteettiä (2c). - 2a) Kutsumatta ko tultii, ni käskemättä lähetääkkii. - 2b) Peli meni niin kuin pitikin. - 2c) Taivas jo tähdessä tuikki, ja kumman kirkkaasti ne nyt tuikkivatkin tänä iltana.Esitämme, että vertailurakenteiden tavoin V1 kuin V1=kin -rakenne konstruoi kaksi erilaista näkökulmaa kuvattuun tilanteeseen verbien näennäisestä identtisyydestä huolimatta. Toisto itsessään tuottaa epäsymmetrian: jälkijäsen tuo ikonisesti merkitykseen jotakin lisää (Fischer 2011). Epäsymmetrian tulkintaa ohjaa -kin-liite, joka osoittaa vaihtoehtoisten tapahtumainkulkujen (’toisinkin olisi voinut käydä’) läsnäoloa merkitysrakenteessa. Toisin sanoen toiston luoma semanttinen kerrostuneisuus tulkitaan voimasuhteeksi, ja tähän perustuu V1 kuin V1=kin -rakenteen modaalinen, tapahtumaa sen vaihtoehtoihin peilaava merkitys.